Everybody lies

Äh, mun oli taas ihan pakko tulla tänne kertomaan pari asiaa, vaikka jo melkeen suljin koneen. Ensinnäki, kiva että jotkut on muistanu äänestää tohon kyselyyn, ja pitäny mua ajan tasalla painelemalla näitä tykkää, ja luin juttuja :)
Selailin äskön jotain tosi, tosi vanhaa kirjasta, jossa on runoja hevosista. Tamman haaveilupäivä, ja Märät hevoset. Mun mielestä ne runot ei oo kauheen hyviä, mutta jo sillon, ku sain nää kirjaset, olin merkinny tarralla sellasen runon, josta mä aina liikutuin. Nytku avasin sen sivun, ni muistin hyvin, ku olin ihan surullinen sen jälkeen. Säälin ritaria, ja ikävöin hevosta ;

Turnajaiskentällä seisoo sotisopaan pukeutunut mies.  Maassa, hänen jalkojensa juuressa makaa hevonen. Haarniskoitu hevonen, joka korisee kauhusta ja tuskasta. Mustan ritarin seiväs on lävistänyt sen kaulan.Sen hengitys hidastuu ja se kuolee. Kyynel vierii ritarin poskea pitkin ja putoaa hevosen kaulalle.

Jonkun mielestä, varmaan monenki, toi on aika säälittävää, mut minkäs teet. Toi oli jotenki kaunis runo. Lisäks tykkäsin, ja tykkään edelleen kauheesti tästä;

 

Kukkulalla rinteellä seisoo valkoinen tasa-astujatamma. Se on löytänyt apilanlehden, ja hamuilee sitä onnellisena. Sen maailma on täynnä pientä onnea.

Hihi. Oli kirjasissa pari muutakin sulosta runoa, mut nä on kyllä ihan ykkös sijalla! Joo että tällästä taas. Tänään en enää postaile, on tullu jo jotain 5 postausta :D